Mika Ebeling (kd.)

Sijaitsemme Euroopassa. Se on maantieteellinen tosiasia. Mutta millainen tulee olla suhteemme muuhun Eurooppaan?

Suomi on vuodessa 1995 ollut Euroopan Unionin jäsen. Unioni on tänä aikana syventynyt paljon ja olemme nähneet jäsenyyden iloja ja suruja.

Koska olemme demokratia, jäsenyytemme voi jatkua vain, mikäli kansalaisten enemmistö pitää jäsenyyttä hyvänä. Vaikka poliitikot ja tiedotusvälineet voivat merkittävästi vaikuttaa ihmisten asenteisiin, ihmiset pystyvät itsekin ajattelemaan. Siksi EU:n tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, onko EU enemmän ongelmia ratkaiseva, vai ongelmia aiheuttava liitto.

Oikeastaan EU:n tulevaisuuden kannalta ratkaiseva kysymys on se, tarjoaako se omat asiansa hyvin hoitavalle maalle riittävästi etuja, jotta edut voittaisivat jäsenyydestä aiheutuvat haitat? Tällä hetkellä näyttää siltä, että olemme kulkemassa kohti yhteisvastuita. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että asiansa hyvin hoitavat maat joutuvat maksamaan asiansa huonosti hoitavien velat eikä järjestelmä vaikuta todellisesti sisältävän riittäviä kannusteita leväperäisille maille taloutensa kuntoon laittamiseen.

Itse toivoisin kovasti toisenlaista Eurooppaa: yksilöiden ja kansojen Eurooppaa. Maanosaa, jossa jokainen olisi kiitollinen omasta kansallisuudestaan, mutta kunnioittaisi myös muita kansoja. Eurooppaa, jossa perinteiset länsimaiset ihmisoikeudet: Oikeus elää, Sanan-, uskonnon ja mielipiteen vapaus kukoistaisivat. Jossa kukin saisi olla omaa mieltään ja perustella oman mielipiteensä ja jossa vallitsisi keskinäinen kunnioitus ilman, että jonkinlaiset mielipidepoliisit, sanottaisiin heitä sitten Isoveljeksi tai Valtakunnansyyttäjäksi, pyrkisivät määräämään, mitä saa sanoa tai mistä loukkaantumalla saa toisen ihmisoikeuksia polkea ja ketkä ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Unelmieni Euroopassa kaikki ihmiset olisivat tasa-arvoisia ja jokainen ihminen ymmärrettäisiin korvaamattoman arvokkaaksi hedelmöittymisestä luonnolliseen kuolemaan asti. Vaikeuksiin joutuvia – sekä yksilöitä että maitakin – kyllä autettaisiin, mutta tavalla, joka auttaa nämä pian jälleen seisomaan omilla jaloillaan kantaen vastuun omista asioistaan.

On selvää, että Eurooppa tarvitsee yhteistyötä ja kaupungit tarvitsevat yhteistyötä oppiakseen toistensa parhaista käytännöistä. Toisaalta kaupungit tarvitsevat toisiaan vaikuttaakseen yhdessä eurooppalaisten kaupunkiseutujen parhaaksi, missä puitteissa näitä päätöksiä sitten tehdäänkin.

Eurooppalaisesta Helsingistä mieleeni tulee kaupunki, joka pyrkii kelpaamaan muulle Euroopalle. Siksi julistuksia mieluummin pyrkisin etenemään yhteistyön saralla siten, että ihmiset kokevat eurooppalaisuutensa ja harrastettavan yhteistyön itselleen edullisiksi. Silloin eurooppalaisuus saa pakottamattomasti positiivisen vireen ihmisten mielissä.

Eurooppalaisuuden soisin näkyvän katukuvassa siten, että maassamme vierailevat tai asuvat eurooppalaiset, kokisivat Helsingin toimivaksi, turvalliseksi ja ystävälliseksi kaupungiksi, jossa keskeisimmillä eurooppalaisilla kielillä löytää helpohkosti keskusteluseuraa.